rantatuoli-kesa

Missä minä olen 83-vuotiaana?

Terveysoperaattori Blogi

Ohjaaja Jörn Donner pohti pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa, onko hänestä enää mitään virkaa ollessaan 83-vuotias. Sitä lukiessani tulin pohtineeksi, missä minä olen 85-vuotiaana. Mikäli saan elää sinne saakka, elämäni, ja ympärillä oleva yhteiskunta, ovat luultavasti todella paljon erilaisia kuin mitä ne ovat nykyisin 83-vuotiaalla henkilöllä.

Eletään 2070-lukua. Olen silloin mitä luultavimmin eläkkeellä, mutta en tiedä, missä vietän eläkepäiviäni. Nautinko lämmöstä Espanjassa, viljelenkö viinitarhaa Etelä-Ranskassa vai olenko asettunut järvi-Suomeni rannoille katsomaan, kuinka monta tomaattia tänä vuonna ruukustani saan. Olenko edes niin hyvässä kunnossa, että pystyn asumaan kotona ja touhuilemaan omia puuhiani? Ihaillen seuraan Aira Samulinia, joka vannoo tanssin, asenteen ja elämänilon nimeen. Mutta haluanko minä edes asua kotona 85-vuotiaana?

Oli kotini ja elämäni missä tahansa, uskon, että tuolloin kotini on varustettu erilaisella teknologialla, joka mittaa minua, elintoimintojani ja tapojani. Minua seurataan 24/7. Minä, ja ihmiset ympärilläni ovat tottuneet siihen, että meitä mitataan jatkuvasti. Olenhan siinä iässä hyödyntänyt teknologiaa jo koko elämäni. Se tuo turvaa. Voin asua kotona, sillä tietojani ja muutoksia minussa ja elämässäni analysoidaan ennakoivasti. Jos jotain sattuu, siitä saadaan tieto. Teknologia, jota käytän, ja jota on kodissani, on helppoa ja vaivatonta. Mikäli se ei toimi, tai se on ulkonäöltään rumaa, valitan ja vaihdan, sillä en hyväksy jotain kömpelöä systeemiä vain, koska jokin taho on sellaisen kilpailuttanut. Olen maksava asiakas, jolla on myös oikeus päättää, minne rahani sijoitan.

2070-luvulla minä luultavasti maksan itse omat palveluni. Saan niihin kenties jonkintasoista tukea yhteiskunnalta, mutta lähtökohtaisesti ei ole kuntaa, maakuntaa tai valtiota, joka pitää huolen kun tulemme vanhaksi. Saan valita useista valikoiduista palveluntarjoajista itselleni parhaaksi katsomani. Luultavasti muistelen nauraen, miten suuri sote-uudistus vietiin läpi ollessani nuori uranaisen alku, ja kuinka sille silloin etukäteen haukottiin henkeä. Uusi sote on itse asiassa tuonut lisää palveluita ja halpuuttanut hintoja, koska sitä kilpailu teettää. Kilpailu markkinoilla on aina hyväksi kuluttajille. Vai onko? Ovatko olettamani asiat mahdollista vain sen takia, että asun nyt, ja tulevassa, isossa kaupungissa, tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Mitenkä käy palveluiden harvaan asutuilla seuduilla, jossa välimatkat ovat pitkiä?

Teknologia ainakin helpottaa palveluiden tarjontaa. Teknologian avulla laajempi palveluvalikoima on mahdollista missä päin Suomea tahansa. Se olisi jo nyt – eikä vasta 2070-luvulla. Meidän pitäisi vain osata hyödyntää sitä. Missä Sinä olet 85-vuotiaana?

Essi

Jaa tämä artikkeli