Vierailijablogi 1: Jaakko Valvanne

Essi Rautiainen Vierailijablogi

Professori Jaakko Valvanteen mielestä suomalainen vanhustyö on huonossa jamassa ja resursseja on riittävästi. Ongelmana on asenne, ammattitaidon puute ja johtaminen. Teknologia on hyvästä, jos se kannustaa aktiivisuuteen, mahdollistaa sosiaalisia kontakteja ja lisää turvallisuuden tunnetta.

En voi kuin hymyillä kun näen kuvista tutun virneen minua lähestyvän miehen kasvoilla. Minua hieman jännittää, sillä haastattelu on ensimmäinen, jonka teen vierailijablogiimme, ja vastassa on heti yksi geriatrian ykkösnimistä Suomessa: Tampereen yliopiston ja kaupungin geriatrian professori, Tampereen yliopistollisen sairaalan asiantuntijalääkäri Jaakko Valvanne. Jaakko on omien sanojensa mukaan taustaltaan kehittäjä ja johtaja, joka kiinnostui teknologiasta jo kauan sitten. ”90-luvulla minua pyydettiin puhumaan lääketiedetapahtumaan aiheesta uusi tekniikka ikäihmisen kotona asumisen tukena, ja huomasin, että aiheesta ei ollut kirjoitettu aiemmin. Perehdyin aiheeseen ja kirjoitin aiheesta mm. Lääkärilehteen”.

”Sanotaan, että meitä on liian vähän ja me olemme ammattitaitoisia. Olen sanonut, että kumpikaan ei pidä paikkaansa. Vanhustyö ei tarvitse lisää resursseja”

Valvanteen mukaan suomalainen vanhustyö voisi toimia paremminkin, sillä meiltä puuttuu systemaattisuus. Liian usein tehdään mitä sattuu ja miten sattuu. Laatuvaihtelu on todella suurta. ”Sanotaan, että meitä on liian vähän ja me olemme ammattitaitoisia. Olen sanonut, että kumpikaan ei pidä paikkaansa, sillä teitä ei ole yhtään liian vähän voidaksenne toimia paremmin ja ammattitaito on yleensä keskinkertaista tai huonoa”, Jaakko lataa. ”Asenne, ammattitaito ja johtaminen – emme me tarvitse lisää resursseja.” Valvannetta on moitittu, että hän kauhistelee Suomen vanhustenhuollon tilaa, ja että asiathan ovat hyvin. ”Se on potaskaa! On joitakin hoitopaikkoja ja joitakin työntekijöitä, jotka hoitavat työnsä ja asiansa hyvin, mutta pääosin on keskinkertaista ja huonoa. Olemme aivan alkutekijöissään.” Hitauden muutos johtuu Valvanteen mukaan johtamisen puutteesta ja asenteesta. Ei osata katsoa peiliin.

“Vanheneminen ei ole sitä, että lasi tyhjenee, vaan että se täyttyy.”

Huomatessaan itsekin vanhenevansa Valvanne kirjoitti kirjan aiheesta: ”Aikaisemminhan meidän perheessä vain vaimo vanhentui, mutta nyt joka vuosi minulle tulee jokin uusi vaiva! Oli uskottava, että itsekin ikäännyn. Rupesin miettimään, miten itse haluan tulla hoidetuksi vanhana, joten kirjoitin hoito- ja hoivatahtoni. Se on vastikään julkaistu Lotta Tuohinon kanssa kirjoittamassamme ikääntymisoppaassa 60+ iloa elämään.” Iloiseen vanhuuteen kuuluu muun muassa lapsista ja lapsenlapsista nauttimista. Se, että elää omissa tyttärissään ja heidän lapsissaan, on jotain, mitä pääsee kokemaan vasta vanhana. ”Vanheneminen ei ole sitä, että lasi tyhjenee, vaan että se täyttyy. Vanheneminen on elämän täyttymistä” Valvanne siteeraa arkkipiispa Mäkistä.

”Tärkeintä on se, että ihminen saa aina itse päättää, haluaako teknologiaa itselleen vai ei.”

Kun pääsemme puhumaan teknologiasta, Jaakko Valvanne vakavoituu. Teknologia tuo paljon mahdollisuuksia, mutta sitä ei pidä ottaa käyttöön vain teknologian vuoksi. Tärkeintä on se, että ihminen saa aina itse päättää, haluaako teknologiaa itselleen vai ei. ”Vanhus on iäkäs aikuinen, joka saa tehdä itseään koskevia, muiden mielestä typeriä ratkaisuja.” Käyttöön voi kehottaa, mutta ei pakottaa.

Professori Jaakko Valvanne ja #PahviAira

Hän myöntää, että hänellä on itselläkin ollut ennakkoluuloja teknologiaa kohtaan. ”Onhan se vähän hullunkurista, että jokin pieni robottiukko jumppauttaa ihmisiä, mutta vieressä seisoo hoitaja ohjaamassa robottia! Tai että muistisairasta ihmistä huijataan jollakin robottihylkeellä luulemaan sitä oikeaksi.”

”Ei ihminen karkaa kotoaan, vankiloista karataan!”

Ihmistä ei pitäisi teljetä kotiin. ”Ei vanhus tai muistisairas karkaa kotoaan. Se, että lähtee kotoa harhailemaan tai ei muista minne on menossa, on täysin eri asia. Toki jotkut osastot ja laitokset ovat sellaisia, joista haluaa – ja pitäisikin päästä – karkaamaan, kun ne ovat niin kaameita paikkoja!” Keskustelemme siitä, kuinka vanhustyössä olemme maksimoineet turvallisuuden ja minimoineet elämän, vaikka pitäisi tehdä toisinpäin: maksimoida elämä ja ottaa riskejä! ”Miksi pitäisi olla niin varovainen? Vanhana, elämän ehtoopuolella, me kuolemme joka tapauksessa.”

Jos teknologia kannustaa aktiivisuuteen, mahdollistaa sosiaalisia kontakteja ja lisää turvallisuuden tunnetta, se on hyvästä. Teknologia voi mahdollistaa kotona asumisen pidempään. Aktiivisuuden mittaaminen on myös hyvä suunta. Kun puhutaan esimerkiksi kuntoutuksesta ja sen toteuttamisesta kotona, olisi tärkeää tietää, tuleeko kotona tehtyä se, mitä on sovittu. Lisäksi, erilaisiin poikkeamiin ja muutoksiin voidaan puuttua heti ja jopa ennaltaehkäisevästi. Silloin pitää etsiä hoidettavaa syytä.

Haastattelun jälkeen lupaan Jaakolle kävellä kolme kilometriä rautatieasemalle. Olen yhtä hymyä – kokemus tosiaan häikäisee. Professorin suusta moni asia on taas paljon uskottavampi. Tiedän olevani oikealla asialla. Kyllä tämä sote saadaan kuntoon.

”Maksimoi elämä ja ota riskejä!”

Sitä meinaan itsekin omassa elämässäni toteuttaa.

Essi Rautiainen, sote-soturi

Haastattelimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia aiheesta ”Vanhustyön iloinen vallankumous ja teknologia”. Vierailijablogisarja julkaistaan syksyn 2016 aikana joka toinen torstai.



Syötä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään, jos haluat saada sähköposti-ilmoituksen uusista vierailijablogeistamme:

Lue lisää vierailijablogejamme!

Näytä kaikki

Jaa tämä artikkeli