Vierailijablogi 5: Cristina Andersson

Essi Rautiainen Vierailijablogi

Cristina Anderssonin mielestä robottien avulla monet kotihoidon ongelmat ovat ratkaistavissa. On vastuutonta jättää teknologiaa käyttämättä sote-sektorilla, sillä se tuo paitsi säästöjä, mutta parantaa myös hoidon laatua. Jokainen kaltoin kohdeltu, tai hoitamatta jätetty ihminen on tappio tälle hyvinvointiyhteiskunnalle. Ihmiset haluavat olla itsenäisiä ja selvitä itsekseen, ja siinä robotit auttavat.

Seuraavan henkilön olen bongannut aikoinani Twitteristä. Olen yksi hänen yli 18 000 seuraajistaan. Cristina Andersson on omien sanojensa mukaan ennen kaikkea yrittäjä, mutta hän on myös ministeriöiden ja EU:n neuvonantaja sekä robotiikan suurimpia puolestapuhujia Suomessa. Hän on kirjoittanut kahdeksan kirjaa, järjestänyt robottiviikon neljättä kertaa ja on yrityksensä kautta yksi robotiikkaa, tekoälyä ja automaatiota edistävän yhdistyksen, Airo Islandin perustajista. ”Robotisaatio kehittyy maailmalla hirveää vauhtia ja minun tehtäväkseni on langennut viedä asiaa eteenpäin. Jo vuonna 2011, kun kirjoitimme Jari Kaivo-ojan kanssa kirjaa BOHO Business – Ihmiskunnan voitto koneesta, ymmärsin, että Suomi on jäljessä robotisaation höydyntämisessä.”

”Kotihoidossa on osoittautunut valtavia puutteita: Valviran tutkimuksen mukaan jopa 93 % kotihoidon asiakkaista on kokenut kaltoinkohtelua”

Anderssonin mukaan vanhustyön tila Suomessa on tällä hetkellä se, että siellä on hirveästi ongelmia ja yksi suurimmista ongelmista on nimenomaan kotihoito. Vuonna 2013 tehtiin linjaus, että vanhukset pitää hoitaa kotona. Kodista linjattiin sairaalan tai hoitolaitoksen jatke. Sen jälkeen kotihoidon käyntejä on määrällisesti lisätty, mutta niiden luonne on muuttunut: kotihoidon hoitaja ei kerkeä käydä paikalla kuin pyörähtämässä, heittämässä lääkkeet kurkkuun ja lähteä kiitämään seuraavaan kohteeseen. ”Kotihoidossa on osoittautunut valtavia puutteita: Valviran tutkimuksen mukaan jopa 93 % kotihoidon asiakkaista on kokenut kaltoinkohtelua,” Andersson kertoo. ”Mutta eivät ihmiset tee sitä tahallaan. Hoitajat ovat vain uupuneita ja kiireisiä. Asiakkaita on niin paljon ja aikaa menee yksinkertaisesti esim. autopaikan etsimiseen.” Cristina uskoo, että tätä ongelmaa ei voida ratkaista ilman robotteja: ”Eikä se tarkoita, ettei ihminen kävisi siellä enää ollenkaan! Mutta jos kotihoidon käynneissä päästään viiden sijasta 2-3 kertaan, saadaan aikaan selkeitä kustannussäästöjä, mutta myös laadullinen parannus. Silloin hoitokäynnit pitäisi, ja voisi, järjestää niin, että siinä olisi aikaa kysellä vähän kuulumisia ja vain olla. Robottien avulla tämä on mahdollista!”

”Ihmiset haluavat olla itsenäisiä ja selvitä itsekseen. Robotiikka lisää itsenäisyyden tunnetta”

cristina-andersson-450-x-450-2Andersson kertoo, kuinka Tanskassa on kehitetty jo vessa-avustaja-robotti, joka on intimiteetin kannalta tärkeää. ”Jokainen pelkää sitä hetkeä, kun pitää alkaa käyttämään vaippoja. Ihmiset haluavat olla itsenäisiä ja selvitä itsekseen. Vessa-avustaja lisää itsenäisyyden tunnetta,” Cristina toteaa. ”Teknologilla voidaan myös helpottaa omaishoitajien tuskia. Teknologia vapauttaa ja hälventää huolia.”

Cristina painottaa, ettei teknologiassa ole kyse vain vanhuuden tukemisesta. Teknologia liittyy kaikkiin ihmisiin: ”Jos vaikka menee jalka poikki, olisi hienoa, jos saisi kotiin robotin, joka auttaa siinä elämänvaiheessa. Teknologian avulla voidaan parantaa heikkouksia, jotta ihminen voi elää niin täyttä elämää kuin mahdollista.”

Keskustelemme siitä, kuinka robotit tulevat muuttamaan myös virtuaalihoitoa, jota muun muassa Helsingin kaupunki on luotsannut eteenpäin jo muutamia vuosia. Tulevassa virtuaalikäynnit eivät ole sidoksissa yhteen paikkaan, jossa on videoyhteys tabletilla, vaan kotihoito ottaa yhteyden robottiin, joka liikkuu ihmisen luokse. Sitten robotti tai robotin kautta kysytään esimerkiksi lääkkeiden otosta. Tarvittaessa ne otetaan yhdessä, ja robotti tarjoaa vielä lasin vettä. ”Pitääkö ihmisen, joka saa palvelua, muuttaa tapojaan ja tottumuksiaan?” Andersson kysyy. ”Ei, hänen ei tarvitse muuttaa yhtään mitään, mutta hoito-organisaation täytyy. Kotona asuvan ihmisen, asiakkaan, ei tarvitse muuta kuin luottaa teknologiaan, mutta sen hoito-organisaation täytyy toimia täysin uudella tavalla. Muutos täytyy kuitenkin tehdä niin, että ihminen, joka on yskin siellä kotona, kenties sen robotin kanssa, saa elää hyvää ja täyttä elämää,” Andersson linjaa.

”Olen järkyttynyt, että sote-uudistuksessa ei ole otettu teknologiaa millään tavalla huomioon. On vastuutonta jättää käyttämättä teknologiaa”

Sote-uudistuksesta Cristina on huolissaan: ”Olen aika järkyttynyt, että sote-uudistus on pelkkä hallinnollinen ratkaisu, eikä siinä esimerkiksi oteta kantaa robotisaatioon millään tavalla. Jos sote-uudistusta katsotaan teknologian näkökulmasta, on vastuutonta, ettei sitä ole otettu mitenkään huomioon, sillä teknologia tuo säästöjä. Nimenomaan meidän terveiden ihmisten näkökulmasta pitäisi kaikki keinot hyödyntää, sillä meidän lasten pitäisi päästä kouluun.” Teknologian hyödyntämisen vastuu liittyy myös meidän valtakunnallisiin ja kunnallisiin päättäjiin.

Cristina ymmärtää, että robotiikka pelottaa. Esimerkiksi itsestään ajava robottiautokin on todella vieras ajatus, sillä olemme itse tottuneet ajamaan autoa. Nyt robottiauto ajaa itse itseään ja siihen pitäisi luottaa. Samoin robotit, jotka ovat ihmisen kaltaisia. Cornellin yliopiston professori Bart Selman on sanonut, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa robotit tulevat meidän arkeemme. ”Se on iso asia!” Cristina myöntää.

”Teknologiaan liittyviä ennakkoluuloja pitäisi hälventää ensiksikin teknologiasta kertomalla, mitä teknologialla voidaan saavuttaa. Toiseksi toisin esiin sen, että kuinka teknologia on jo muutenkin tullut osaksi meidän elämää. Harva vastusti kännyköitä. Me kuljemme autoissa, lentokoneissa ja ratikoissa. Me käytämme koko ajan paljon kaikenlaista teknologiaa. Silloin kun teknologia on oikeasti sellaista, että se palvelee ihmistä, niin ihminen ottaa sen tavallaan huomaamattaan käyttöön. Samoin tapahtuu robotiikassa. Se tulee yleistymään hyödyllisyytensä ansiosta,” Andersson kertoo.

”Robotti ei voi koskaan korvata sen ihmisen läheisyyttä, joka tuntee ja tietää sinut”

Cristina korostaa, että robotti ei voi koskaan korvata sen ihmisen läheisyyttä, joka tuntee ja tietää sinut, ja joka haluaa tietää mitä sinulle kuuluu. ”Vaikkakin maailmalla puhutaan jo tällaisesta artificial empathy:sta eli keinoempatiasta. Onhan se mielenkiintoista, että miten ihmisen suhde robottiin kehittyy. Sehän voi olla niin, ettei ihminen kohta enää halua nähdä ketään tyhmiä ihmisiä. On tutkittua, että ihmiset kiintyvät robotteihin,” Cristina jatkaa pohtimista.

”Meidän täytyy rakentaa tätä yhteiskuntaa niille, jotka eivät pysty kiipeämään pöydille, sillä tämä on hyvinvointiyhteiskunta.”

Cristina haluaa itse vanheta kuten Lenita Airisto. Lenita oli erään näyttelyn avajaisissa kesken kaiken kiivennyt pöydälle seisomaan yllään tulenpunainen mekko ja kuuluttanut kaikille läsnäolijoille, että tänään on Helsingin pommitusten muistopäivä, jonka harhautussuunnitelman suunnittelussa Lenitan isä oli ollut mukana. ”Minäkin haluan olla se nainen, joka tulenpunaisessa mekossaan kiipeää pöydälle ja kertoo itselleen tärkeän asian. Kukaan ei ajattele, että Lenita on vanhus. Ihmiset katsovat häntä ja ajattelevat, että siinä on ihminen, joka elää täyttä elämää,” Cristina riemastuu. ”Mutta meidän täytyy rakentaa tätä yhteiskuntaa myös heille, jotka eivät pysty kiipeämään pöydille. Iso haaste on siinä, kuinka saadaan elämänlaatua niille ihmisille, jotka eivät pysty sitä itse hankkimaan. Koska tämä on hyvinvointiyhteiskunta, ja jokainen kaltoin kohdeltu, huonosti hoidettu tai hoitamatta jätetty ihminen on tappio tälle hyvinvointiyhteiskunnalle,” Cristina linjaa.

Olen sanaton. Kuinka joku voikaan tiivistää niin monta asiaa noin hienosti. Lopuksi tarjoudun maksamaan kahvittelumme, mutta Cristina haluaa maksaa. ”Olkoon tämä minun tukeni teidän start-up:lle,” Cristina nauraa.

Joku päivä minä vielä tarjoan näille lukuisille sote-sotureille oikein kermakakkukahvit!

Essi Rautiainen, sote-soturi


Haastattelimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia aiheesta ”Vanhustyön iloinen vallankumous ja teknologia”. Vierailijablogisarja julkaistaan syksyn 2016 aikana noin joka toinen viikko.

Lue lisää vierailijablogejamme!

Näytä kaikki

Jaa tämä artikkeli