Vierailijablogi 6: Sirpa Pietikäinen

Essi Rautiainen Vierailijablogi

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mielestä joku tulee ja tuottaa digitaaliset terveyspalvelut joka tapauksessa. Jos se ei ole Eurooppa tai eurooppalaiset itse, se on joko Aasia tai Google. Terveysteknologia on myös yksi Suomen suurimpia mahdollisuuksia, mutta riskinä myös on, että kehitämme vanhanaikaisia ja kankeita järjestelmiä, joita kukaan ei käytä.

Mittakaava sen kuin laajenee. Halusin käsitellä aihetta vähän laajemmastakin perspektiivistä, ja kukas sen parempi haastateltava kuin europarlamentaarikkomme Sirpa Pietikäinen. Sirpa on omien sanojensa mukaan sielultaan poliitikko, sillä hän haluaa tehdä asioita, jotta maailma olisi parempi paikka: ratkaista ongelmia ja hyväksikäyttää uusia mahdollisuuksia. Hänen intohimonsa aiheita ovat ihmisten hyvinvointi, ympäristö ja talous. Ja näihin asioihin hän kokee pystyvänsä parhaiten vaikuttamaan EU:ssa: ”Vuosien mittaan olen nähnyt, että asioita pitää tehdä yhdessä Euroopan mittakaavassa. Sitä e-terveyttä ei tehdä yksin Kuusamossa, eikä edes Suomessa, vaan asioita pitää ajatella koko EU:n mittakaavassa. Näin hyödynnetään koko potentiaali.”

”Itse asiassa meidän suurimmat vahvuutemme ovat myös meidän suurimpia heikkouksiamme”

Siksi onkin oikeutettua kysyä Pietikäiseltä, miltä Suomen sote ja vanhustyö näyttävät EU:sta käsin. Niihin liittyy tietenkin sekä plussia että miinuksia, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveystietojärjestelmien kohdalla. ”Sellaisessa maassa, jossa ei ole olemassa juuri mitään järjestelmiä, on helppo luoda täysin uusi järjestelmä, aivan kuten Virossa. Mitä kauemmin on rakennettu järjestelmiä, sitä vaikeampaa niitä on muuttaa. Meillä Suomessa sosiaali- ja terveysjärjestelmiä on rakennettu 100 vuotta – ja hyvin on rakennettukin – mutta samalla olemme luoneet infrastruktuurin, johon olemme sidoksissa. Siitä voi helposti tulla hidaste sote-muutoksessa; järjestelmä, jota kukaan ei käytäkään, koska se on niin kankea.”

”Suomessa usein ajatellaan, että esimerkiksi sairaala tai järjestelmä on yhtä kuin palvelu”

Suomessa on myös Pietikäisen mukaan aivan liikaa keskitytty olemassa oleviin seiniin ja olemassa oleviin järjestelmiin. Ajatellaan, että esimerkiksi sairaala tai järjestelmä on yhtä kuin palvelu. ”E-terveyden näkökulmasta sairaaloiden huonemuutokset ovat täysin irrelevantteja, sillä ne ovat vain lineaarisia pikkuparannuksia. Pitäisi keskittyä saamaan koko Suomen potentiaali käyttöön ja muutos liikkeelle.” Suomessa on paljon potentiaalia. ”Meillä on todella kovan luokan informaatioteknologian, tietoturvan, lääkinnällisten laitteiden, täsmälääkityksen ja genomitutkimuksen osaamista. Palasia, joista kaikista voisi rakentaa maailmanluokan tuotteita, palveluita ja prosesseja. Meillä on myös todella korkean luokan käsitys hyvinvoinnista, hyvästä terveydenhuollosta ja hyvinvoinnista. Meillä on käsitys siitä, mikä on ihmisen oikeus ja mahdollisuus hyvään terveyteen, ja miten sitä tuetaan ja edistetään. Mutta jälleen kerran, tämä potentiaali pitäisi ottaa käyttöön!”, Sirpa muistuttaa.

”Teknologia, jota hyödynnetään vanhuuden tukemisessa, on yksi Suomen suurimpia mahdollisuuksia”

Sirpan mukaan teknologia, jota hyödynnetään vanhuuden tukena, on yksi Suomen suurimpia mahdollisuuksia. Se on myös yksi suurimmista tarpeista, sillä kun ihminen ikääntyy, hän tarvitsee enemmän apuvälineitä, seurantaa ja terveydenhoitoa. On kuitenkin tärkeää, että käyttäjä otetaan huomioon jo teknologian suunnitteluvaiheessa. ”Usein teknologia ensin suunnitellaan, testataan ja pistetään käytäntöön. Sitten huomataan, ettei se toimi ja syytetään käyttäjää. Käyttäjän pitäisi olla mukana ensimmäistä prototyyppiä myöten. Kehityksessä pitää olla myös mahdollisimman erilaisia käyttäjiä, sillä muuten saatetaan kehittää ”härpäke”, joka toimii vain yhdellä kahdella pihtiputaan mummolla,” Sirpa napakasti toteaa. Palveluiden pitää olla räätälöitävissä eri ihmisille, eri kanaviin, eri käyttöliittymiin. ”Jos ihminen on tottunut käyttämään televisiota, pitäisi se olla sen henkilön ensisijainen käyttöliittymä, vaikka se joillekin olisi vanhanaikainen kanava. On kuitenkin ihmisiä, joille se on ensisijainen käyttöliittymä vielä seuraavat 20–30 vuotta.”

Teknologian kehittäminen viedään usein överiksi;: ensin ei mitata mitään, mutta sitten pitäisikin saada teknologia, joka mittaa kaikkea. Jos yksikin ominaisuus puuttuu, teknologia ei kelpaa. Yhden teknologian pitäisi pystyä kaikkeen. Sirpa nauraa – : ”Jostakinhan sitä pitää aloittaa! Myöhemmin voi sitten miettiä käyttäjäkokemusten perusteella, että pitääkö sitä ’puuttuvaa ominaisuutta’ kehittää vai ei.” Vaikeroin, sillä tunnistan tämän luissa ja ytimissäni. Kuulen usein tapaamisissani, ”kuinka hieno juttu, mutta kun siinä olisi vielä tämä ja tämä niin sitten”.

Sirpan mukaan pitää myös miettiä, kuka maksaa, ja mitä mitataan.: ”On todella tärkeää, että pystymme etämonitoroimaan rytmihäiriöitä, mutta ei kaikkien ihmisten rytmiä, verenpainetta ja hengitystä tarvitse monitoroida. Teknologia on jo olemassa, mutta tärkeää on miettiä, että miten sitä hyödynnetään, milloin sitä hyödynnetään, otetaanko sitä käyttöön, ja kenellä sitä otetaan käyttöön. Tulevassa ihminen tulee itse ottamaan enemmän vastuuta.”

”Ihmiset tekevät virheitä ja typeriä päätöksiä. Myös iäkkäillä ihmisillä on oikeus valvoa myöhään, seurustella väärien ihmisten kanssa ja syödä HK:n sinistä, vaikka faktat sanovat, ettei se ole järkevää.”

Pietikäinen korostaa myös ihmisten itsemääräämisoikeutta. Ihmisen oma suostumus esimerkiksi GPS-paikantimen käyttöön pitää olla. ”Sehän on todella hienoa! Tällöin muistisairaskin ihminen voi painella pitkin metsiä, josta hänet löydetään, eikä hänen tarvitse olla sisällä lukkojen takana. Mutta sitten jos on tilanne, että joku ihminen ei halua hyödyntää tällaista ranneketta, hänellä täytyy olla siihen oikeus. Silloin henkilö ottaa riskin, että hän jopa kuolee, koska ei voinut hälyttää apua. Ihmiset tekevät virheitä ja typeriä päätöksiä. Myös iäkkäillä ihmisillä on oikeus valvoa myöhään, seurustella väärien ihmisten kanssa ja syödä HK:n sinistä, vaikka faktat sanovat, ettei se ole järkevää. Toki edunvalvonnan alla olevat henkilöt on erikseen, mutta silloin kun ihminen on täysvaltainen niin pitää olla oikeus tehdä virheitä. Teknologiaa pitäisi käyttää nimenomaan siihen, että otetaan riskejä,” Sirpa linjaa. Tämä ei ole uutta. Tästä puhui myös Jaakko Valvanne aiemmassa kirjoituksessani.Pietikäinen korostaa myös ihmisten itsemääräämisoikeutta. Ihmisen oma suostumus esimerkiksi GPS-paikantimen käyttöön pitää olla. ”Sehän on todella hienoa! Tällöin muistisairaskin ihminen voi painella pitkin metsiä, josta hänet löydetään, eikä hänen tarvitse olla sisällä lukkojen takana. Mutta sitten jos on tilanne, että joku ihminen ei halua hyödyntää tällaista ranneketta, hänellä täytyy olla siihen oikeus. Silloin henkilö ottaa riskin, että hän jopa kuolee, koska ei voinut hälyttää apua. Ihmiset tekevät virheitä ja typeriä päätöksiä. Myös iäkkäillä ihmisillä on oikeus valvoa myöhään, seurustella väärien ihmisten kanssa ja syödä HK:n sinistä, vaikka faktat sanovat, ettei se ole järkevää. Toki edunvalvonnan alla olevat henkilöt on erikseen, mutta silloin kun ihminen on täysvaltainen niin pitää olla oikeus tehdä virheitä. Teknologiaa pitäisi käyttää nimenomaan siihen, että otetaan riskejä,” Sirpa linjaa. Tämä ei ole uutta. Tästä puhui myös Jaakko Valvanne aiemmassa kirjoituksessani.

”Teknologiaa pitäisi käyttää nimenomaan siihen, että otetaan riskejä, mutta henkilön omasta tahdostaan”

Keskustelemme teknologiaan liittyvistä ennakkoluuloista. Sirpan mukaan teknologian ympärillä käytävää keskustelua vaivaa yleistysongelma: tehdään johtopäätöksiä yksityiskohdasta kokonaisuuteen liittyen. Hän konkretisoi asiaa esimerkillä leipäveitsistä;: ”On olemassa monenlaisia leipäveitsiä, joiden tavoitteena on leikata leipää. Jokaisella meistä on varmaan myös se lempiveitsi. Kun leikkaa huonolla veitsellä leipää, niin eihän sitten ajattele, että veitset ovat huono idea ja revin käsin. Johtopäätös pitäisi olla, että veitsi on parempi idea kuin että revin käsin – tämä veitsi ei vain toiminut minulla, mutta jokin toinen toimii. ” Sama pätee teknologiassa: se, että minä vihaan sitä vinkuvaa hyljettä, tai olisin kauhuissaan, jos kahvinkeitin puhuisi minulle, ei tarkoita, että mikään teknologia ei sovi minulle. Minä haluan, että minulla on jääkaappi, joka tilaa automaattisesti maidot, tai syöttörobotin, joka ottaa huomioon juuri minun ruokailutottumukseni.”

”Joku tulee ja tuottaa digitaaliset terveyspalvelut joka tapauksessa. Kysymys on, olemmeko Euroopassa muutoksen edellä vai jäljessä.”

Kun kysyn Sirpalta, mitä e-terveys mahdollistaa 10–20 vuoden kuluttua, hän vakavoituu. ”Me Euroopassa osaamme vaikka mitä, mutta me emme tee mitään. Sirpaleisuus on iso riski. Joku tulee ja tuottaa digitaaliset terveyspalvelut joka tapauksessa. Mielenkiintoinen kysymys on, olemmeko tuon muutoksen edellä vai jäljessä: olemmeko pelkkiä hyödyntäjiä – users or producers.” Toinen asia, mistä Sirpa on huolissaan, on julkinen hallinto ja julkiset järjestelmät, jotka eivät taivu muutokseen. Niiden tekevät kalliit, kankeat, vanhanaikaiset järjestelmät muuttuvat merkityksettömiksi. ”Kukaan ei kieltänyt hevosia, mutta autot vain tuli. Tai kuka sanoi, että rupea käyttämään kännykkää, ja viiden vuoden päästä viedään lankapuhelin? Autot ja kännykät vain tulivat, ja tekivät osasta teknologiaa vanhanaikaista ja käyttökelvotonta. Olisi sääli, jos osasta meidän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä tulee käyttökelvotonta. Tässä ei ole kysymys siitä, että tuleeko digitaaliset terveyspalvelut, vaan siitä, kuka ne tekee. Jos se ei ole Eurooppa, se on todennäköisesti Aasia tai Google.”

”Tulevassa sairaala ei ole paikka, jossa ollaan ja parannutaan, vaan sieltä kotiudutaan heti, kun akuutit asiat ovat fiksattu.”

Tulevassa myös sairaala on Sirpan mukaan niin sanotusti alusta. Se on paikka, jonne mennään suorittamaan sellaiset operaatiot, joita ei voida suorittaa kotona. Se on paikka minne mennään, kun on jouduttu liikenneonnettomuuteen tai on saatu aivoverenvuoto. Tilanne, jolloin vaaditaan koneita, laitteita, monen alan asiantuntijoita. Mutta se ei ole paikka, jossa ollaan ja parannutaan, ja josta päästään kotiin vasta kun on terve. ”Valtaosa terveydenhuollosta tapahtuu etänä. Lisäksi ihminen tulee olemaan itse vastuussa oman terveyden seurannasta ja siihen liittyvästä monitoroinnista. Lääkärin rooli tulee olemaan myönteismielinen konsultti. Nythän lääkäri on kuin paavi, joka sanoo ja muut tottelee, mutta jatkossa ihminen itse parantaa itsensä. Sitten siinä on mentori, hoitaja, sukulainen tai vertaisryhmä joka pitää paranemisprosessista huolta,” Sirpa kuvailee.

Tulevassa Sirpa myös uskoo, että terveydenhuolto ei ole enää rajallinen hyödyke, kuten se nyt on. Tämän mahdollistaa teknologia. Teknologisten apuvälineiden kirjo laajenee.

”Haluan, että minua kohdellaan edelleen Sirpana, eikä vanhuksena.”

Iloiseen vanhuuteen kuuluu Sirpan mukaan sitä samaa, mitä kuuluu iloiseen keski-ikään: eri ihmisille kovin erilaisia asioita. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä erilaisimmiksi muutumme. ”Haluan, että saan vanhetessani elää minun näköistä elämää, ja että minua kohdellaan Sirpana, eikä vanhuksena. Tämä on toinen tapa sanoa sana kunnioitus. On kyseessä sitten järjestelmiä, ihmisiä, sovelluksia tai laitteita, niin ne ovat mahdollistajia (enablelers), jotka lisäävät minun valinnanvaraani, kunnioitustani ja itsemääräämisoikeuttani eivätkä kavenna niitä,” Sirpa korostaa.

Kun kerron äidilleni haastatelleeni Sirpa Pietikäistä, hän on pudota penkiltä. Kaikkeen sitä tytär pääsee. Nimenomaan, kaikkeen sitä pääsee, kun uskaltaa rohkeasti laittaa viestiä.


Essi Rautiainen, sote-soturi


Haastattelimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia aiheesta ”Vanhustyön iloinen vallankumous ja teknologia”. Vierailijablogisarja julkaistaan syksyn 2016 ja talven 2017 aikana noin joka toinen viikko. Tilaa blogit sähköpostiisi tästä:

Lue lisää vierailijablogejamme!

Näytä kaikki

Jaa tämä artikkeli